Kaiken alku...
Enpä olisi uskonut, että jonain päivänä vielä rakastan piirtämistä. Ja jopa tykkään lopputuloksesta. Aikaa tähän mennyt --45 vuotta, 🤭--aivan liian pitkään. Miehelläni on ollut nuoresta asti kiinnostus luontoon ja valokuvaukseen. Minä ihmetellyt, mikä se just minun juttu voisi olla. Syksyllä tein käsitöitä--joita en myöskään uskonut ikinä osaavani, mutta niin vain kävi, että sain neulottua/virkattua vaikka mitä.
Kuitenkin kaipasin jotain luovaa, jossa itse toteuttaa ---pidän puutarhanhoidosta, kirjoittamisesta (runoja, tarinoita, satuja, blogeja. .), valokuvaamisesta sekä nyt viimeisenä tämä piirtäminen ja maalaaminen.
Kiitokset Lidl, josta mieheni osti minulle lahjaksi akvarelli sekä lyijykynä materiaalit ja pääsin opettelemaan / kokeilemaan taitojani tällä taholla. Ja kyllä ihan ensimmäiset pensselin vedot toden totta pelottivat kovasti, mutta kun siitä NS.valkoisentaulun pelosta pääsi...ei paluuta entiseen ole ollut.
Upeinta on se tunne, kun huomaa kokoajan oppivansa uutta ja taiteeni kun haluaa myös kertoa tarinaa ...ei olla vain valmiiksi ajateltu juttu. Mielikuvitusta siis käyttöön 😊😊

Kommentit
Lähetä kommentti