ART Vuolle

                                                                     "käsi joka puun sisältä kurkottaa" kuva:M.Vuolle Keskusteltiin tyttäreni kanssa siitä,mihin häviää se oikeus heittääntyä leikin hurmokseen. Sillä ----on ihan ok leikkiä metsässä esim. Robin Hoodia tai olla vaikka tuoksuista nauttiva koira---jos leikit lapsen kanssa. Mutta olen ymmärtänyt, ettei niin hyvällä katsota jos yksin tuolla metsässä tai saaressa haahuilen vihreät trikoot päällä , ehkä pomppien sinne ja tänne. Luulen, että piipaa auto olisi pian noutamassa rouvaa hoitoon :-)  Mikä on se ikä jolloin oikeus leikkiin ja mielikuvitukseen häviää? Vai onko niin, että ne jotka eivät halua luopua tuosta oikeudesta kouluttautuvat näyttelijöiksi, sirkustaiteilijoiksi, päiväkodin hoitajiksi jne.  Lapsien kautta ...

  Ihmisellä on aina ollut kaipuu saada aikaan jotain joka kertoo hänestä vuosienkin päästä, kun häntä ei ole.  Mikä olisikaan kestävämpi paikka kuin kivi. Niissä jätetty viesti on ja pysyy.  Jo Raamatun aikoinakin kirjoitettiin kivitauluihin. Muinaisista pyramideista löytyy kaiverruksia. Samoin luolista ja kallioista maalauksia jotka kertovat tarinaansa sen aikaisen ihmisen elämästä ja ilmiöistä.  Saaristossa asustaessa ja ulkosaaristossa kierrellessä törmää erilaisiin kallioraapustuksiin joihin ajanpatina tuonut jäkälää, sammalta jne.  Arvoitukseksi jää ketä nämä ihmiset ovat olleetkaan, mutta jotenkin voi kuvitella kuinka heidän kätensä tuon jäljen saanut aikaan. Anna siis mielikuvituksen ja mielesi leijailla kun vaellat kallioilla, kukkuloilla , joissa ihminen ennenkin käyskennellyt...ehkäpä ravintoa etsien tai suojapaikkaa kaipaillen.

  https://www.instagram.com/tv/CQc-CUoAOcy/?utm_medium=copy_link

Tänään syntyi taidepajassani uusia töitä.  Tämä on sellaista sarjaa, jonka niemeksi olen antanut KUKKAHATTUTÄTI. Siinä saa käyttää erivärisävyjä ja erilaisia hattuja, joiden koristeeksi käy niin kukat kuin erilaiset kasvitkin.  Tämä taas on nimeltään KALASTAJAN VAIMO. Katseesta näkyy kaipaus ja samalla tyyneyskin. 

SANDHOLM ja sen inspiroimaa kuvausta Laituri ja venetalli. Mitä olisikaan näillä kerrottavaa vuosisatojen varrelta. Millaisia ihmisiä on asunut ja astellut näillä rannoilla. 1800 luvun loppupuolella on perheessä syntynyt jopa 9 lasta. Mitä heidän lapsuus ja nuoruus on sisältänytkään, sitä emme koskaan saa tietää. He varmasti haaveilivat millaista elämä tuolla jossain on, jonne vain harvoin pääsi käymään.... Iltataivas :-) ja penkki joka näkee kaikki vuodenajat. Penkillä voivat väsyneet matkaajat istahtaa ja nauttia luonnon kauneudesta.  Skillameri Itämeren äärellä . Mikään ei voita tätä näkymää keväällä. Sinisenään hohtavat saaren rinteet kutsuvat niin matkaajia kuin hyönteisiäkin ihailemaan näkyä.  Rakkohaurua meressä Oikea vitamiinipommi ja useiden eliöiden suojametsää. Kaunis vihreän sävy vasten kiviä.  Vanhaa laidun-ja maalaismaisemaa saariston sydämessä. Katajat valtaavat alaa väistämättä. Vanha mylly seisoo edelleen paikallaan, mutta kaipaisi jo kovasti kunnostavia...

 Hetken mennyt taas päivitysten välissä. Ei tarkoita, etteikö taidetta olisi syntynyt. Mutta kirjoittaminen jäänyt vähemmälle.  Viimeisin työni on poika merimiesasussa Vesivärit sekä lyijykynät käytössä. Poika tässä haaveilee kesänlämmöstä ja omasta pienestä soutuveneestä. Näin hän saa pienen vapauden tunteen.  Toinen työ joka on syntynyt Nainen, taustaan kadonnut . Elämässä voi käydä näin, että muuttuu siksi mitä odotetaan ja samalla unohtaa kuunnella itseään. Siinä yrittää jotenkin pysyä näkyvänä, mutta toisaalta on ihan kadoksissa.  Kolmas työ Citronella Elämässä voi kohdata tällaisia ihmisiä. Päältä on kaunis keltainen väriltään ja pehmeäkin sitruuna. Mutta kun tutustut lähemmin hän onkin kirpeää ja hapanta mehua. Ehkä kuitenkin lisäämällä häneen hiukan sokeria, voi hänestäkin tulla lempeä ja heleyttävää seuraa. Samoin kuin sitruunatee tai hoitava kasvonaamio.  Neljäs työni Kurkistus. Hän ei ole vielä niin rohkea, että uskaltaisi tulla kokonaan esiin. Anta...